minne menisin alaston
häpeän aina liian vähän
epämääräiseltäkö näytän
sairastatte kauttani
vainoharhan vankkureilla
sinne missä kukkii pelko
kuulkaa puhettani jyrkänteen reunalta
ihmetelkää veistämääni oravaa, monihäntäistä
kallohuollosta, päivää
ymmärrykseni paimentaja
ei ole järjen häivää
luovuuteni vaimentaja
naamaani vääntää
laskeudun louhikkoon
ilman laskuvarjoa
olen ruhtinas