Minä valvon aamuun
koska tuntuu että on käsiteltävä asioita
En vain löydä tarttumapintaa yhdestäkään ajatuksesta

Pidän kivisen perustani, seison suorassa kun livut pois
Tottakai olen voimissani, kuin poissa jo kivut ois
Tyhjät aivot kysyy multa onko elämä puoliksi täynnä
ja kuten opetit mulle, kulta, sanon ei kun täysin tyhjä


Minä olen manner
Sinä olet juureton saari

Minä olen rengas
Sinä olet jatkuva kaari


Mä olen kipeä
En sillä tavalla että koko keho ois tulessa
Mutta ikään kuin neuloilla joku käsittelisi mua

Ilo, raivo ja ikävä vuorottelee ja koko ajan väsyttää
Mutta mitään mun mieli ei tee, joten tuijotanpa seinää
Kipu sijaitsee esimerkiksi tuossa rintalastan seudulla
Eikä se kysyessäni miksi vastaa, se pysyy hiljaa



Kurotan oksilla
kun vaellat pitkin vieraampia polkuja
ja tajuan olevani naurettava, olen pelkkiä risuja
Annan olla


Kipu sijaitsee esimerkiksi tuossa rintalastan seudulla
Eikä se kerro mulle miksi, se vain käskee huutamaan
Tottakai olen voimissani
Tottakai olen voimissani