Sinua vastaan on kulkenut monta hahmoa,
joidenka piti olla niitä jotka herää sun viereltäs.
Tyhjät sanat on läsnä, vaikka hän pitää kiinni sun kädestäs.
Ei vain tiedä mitenkä jatkaa tai kuinka irroittaa.

kertsi:
Anna minulle anna minun eilinen unohtaa,
vaikka se on niin varmaa luokses en palaa kuitenkaan.
Anna minulle aikaa mun tätytyy haavani puhdistaa,
vaikka se on niin varmaa luokses en palaa milloinkaan.

Olen jaksanut kantaa enemmän kuin olisin uskonutkaan,
mutta mitä se antaa jos ei kykene vastaanottamaan.
Kiilan tavoin kohteeseen puristuu eikä koneisto jaksa pyörittää sitä painoa enää.
On vain pakko irroittaa.

Olen vailla pintaa, jolla kiiltää sinun kuvasi.
Sydän vasten rintaa hakkaa ei enää vuoksesi.