- Valasnainen -

Kolmetoista pientä miestä
liukui alas jäistä vuoren rinnettä
lumikuilusta putkahtivat laaksoon
vihreälle matolle, oudon näyn lumoon

Valasnainen nautti auringosta
lämmitteli jäseniään alastomana
mustat hiukset nurmella käärmeinä
villiruusupensaat kukkivat kämmenillä

Ne pienet miehet, niin pienet
tepsuttelivat, kieputtivat köydet
valasnaisen lämpö veti heitä puoleensa
hämmentävä tuoksu tunkeutui sieraimiinsa

Kaljuin mies, se kolmastoista
katkaisi hiuksenpätkän naiselta
piteli sitä käsissään, punnitsi painoa
veisteli ohuita rihmoja, kukitti päälakensa

Valasnainen säpsähti istumaan
pudotti kukkivat pensaat maahan
hyrisi pienille miehille muutamia sanoja
lempeitä, hunajaisia, makoisia, pelottomia

Osa miehistä kiipesi naisen säärille
joku nousi uskaliaasti kuumalle olalle
se kolmastoista halusi valloittaa kummun
peloissaan peitti silmänsä, kuuli naisen laulun

Valasnainen lauloi unelmista
pienten miesten turhista unelmista
säkenöivällä katseellaan kuumensi heitä
keräsi ne kolmetoista pientä miestä käsiinsä

Valasnainen hymyili auringolle
nosti pienet miehet palavalle povelle
antoi heidän kuunnella sydäntään hetken
rutisti pieniä miehiä tiukemmin, vuoria katsellen

Parkaisut singahtivat laaksosta
valasnainen halusi vain hiljaisuutta
ne kolmetoista pientä miestä ruohikolla
valasnaisen vaisto kuiskasi, näin on hyvä olla

(simultaanitulkkaus jasnajebraksi)