jos mä nousisin ennen sua
saattaisit herätä kun keittiössä laulaen keitän kahvia
jos sä nousisit ennen mua
saisit kauan varovasti mua niskaan puhallella

kun mä lopun ja voimat valuu pois
anna itkeä, anna kuunnella niitä lauluja täynnä surua
silitä hiuksia kun käperryn sohvannurkkaan
katso rakastavasti vaikka mä olen itkiessäni ruma


mä olen vaikea
mutta onhan palkitsevampaa opetella
kuin automaattisesti osata

mä olen vaikea
mutta onhan palkitsevampaa opetella


jos sä raivostutat mua
saatan sulkeutua vaikka tahtoisin paiskoa tavaroita
anna mun vihata myös sua
koska mä tarvitsen syitä pyytää anteeksi kunnolla

kun mä uppoan omaan maailmaani
anna kadota, anna seikkailla siellä niin kauan kun haluan
niin että pääsen toiselle puolelle maailmaa
niin kotiinpaluu on vielä kauniimpaa


mä olen vaikea
mutta onhan palkitsevampaa opetella
kuin automaattisesti osata

mä olen vaikea
mutta onhan palkitsevampaa opetella


joskus katsellaan yhteisestä ikkunasta
kun rauha nukkuu alhaalla kaupungissa
ja mä laulan teille kahdelle tarinoita
ota meistä kuva
sen taakse kirjoita rakkaus


mä olen vaikea
mutta onhan palkitsevampaa opetella
kuin automaattisesti osata

mä olen vaikea
mutta onhan palkitsevampaa opetella

kuin automaattisesti osata