ei ole ulkopuolellakaan paljon sanottavaa
on järvet yhtä taivaan kanssa ja tuuli rantaa halaa
jostain syystä toivon että joku ois mua vastassa
vaikka en mä ääneen myönnä etten osaa yksin kulkea

istun junan vessassa
maailmalta piilossa
irvistelen peilille kun en keksi muutakaan
tunnelissa ahdasta
ilma painaa korvia
en tyhjän pääni huutoa mä kuulla tahtoiskaan

mä en tiedä mistä asti ja kuinka kauan täytyy olla
tällainen sisältään kun en mä usko sovinnolla
että kyllä löytyy paikka vielä munkin oleskella
enkä enää juokse ilman karttaa juna-asemilla

ei ole ulkopuolellakaan paljon sanottavaa
on järvet yhtä taivaan kanssa ja tuuli rantaa halaa
jostain syystä toivon että joku ois mua vastassa
vaikka en mä ääneen myönnä etten osaa yksin kulkea

kaadun vasten ikkunaa
kun matka muuttaa maaliaan
ulkona en pystyssä pysyisi laisinkaan
ei oikeutta valittaa
vaikka alkaa paleltaa
ilmaiseksi eristettyyn karsinaan

säälittävä eläin väittää reitin kotiin tuntevansa
vaikka reviiriään tunne ei koskaan omaksensa
epäröi oven edessä ja kulkee portaissa varpaillansa
valitsee avaimen summassa

ei ole ulkopuolellakaan paljon sanottavaa
on järvet yhtä taivaan kanssa ja tuuli rantaa halaa
jostain syystä toivon että joku ois mua vastassa
vaikka en mä ääneen myönnä etten osaa yksin kulkea

susiemo joka etsii poikasiaan kaikkialta
vaikkei lajitovereita oo koskaan tavannutkaan

enkä mä ulvo
koska tiedän ettei kukaan vastaa
enkä mä ulvo
koska tiedän ettei kukaan vastaa

ei ole ulkopuolellakaan paljon sanottavaa
on järvet yhtä taivaan kanssa ja tuuli rantaa halaa
jostain syystä toivon että joku ois mua vastassa
vaikka en mä ääneen myönnä etten osaa yksin kulkea

en mä ääneen myönnä etten osaa yksin liikkua
en mä ääneen myönnä etten osaa yksin asua