Join sen viikon, pian toisenkin
ja nauruni kantoi täältä helvettiin
Niinpä syntyi kieli, jolla täällä lauletaan
sanat korvattuja tyhjillä kasvoilla

Ja kansa kiittää
uskon töistä,
ihmisestä,
itsestään

Usein askarruttaa näin syysiltoina
kuinka turha onkaan halu hallita kaaosta
Vaikka olimme yhtä, kädet käsissä,
nyt te olette täällä kädet silmillä

kerto:
Kuin ikuisuus on aikain luonanne kai,
ja kuin ikuisuus jonka varron unta suurempaa

Vielä yhden kirjeen postiin lennätän
sitten alkon kautta tavoitetta täyttämään
Ratkaisu varma tässä, niin helppo toteuttaa,
valkeat ystävämme mua kantaa

kerto

Jo näen kauemmas, likimain rajan taa
niin kovin lohdullista edes johonkin vaikuttaa
Teille lahjani kannan, uhrautuu urhea
valuessa hien pintaa, lääkkeiden alla rinnan

Riitä! Ei mikään riitä!
Riitä ei mikään!
Riitä! Ei mikään riitä!
Ei teille mikään!