Puiston penkillä sammunut kynttilä
makaa keltaisten lautojen välissä
puiden varjot jäätyy kiinni askeliin
miten nukkuvat jossain kivetkin
miten heräävät tarpeeksi aikaisin
ettei pelko tartu kiinni lahkeisiin

lammen sylissä kultaiset joutsenet
uivat selässään kastuneet höyhenet
eihän kylmä pääse niiden sydämiin
kun on päivien edellä pimeää
lämpö ihmisten talojen ryöstämää
eihän kylmä pääse niiden sydämiin

on patterit lopussa ja janottaa
sitä väsynyttä tyhjäntoimittajaa
joka päivänsä kulkee ja aikansa uneksii
ja sitten illalla taas sanojansa etsii

puiston portilta kotiin päin laahustaa
tyttö palava kynttilä mukanaan
eihän nälkä polta eikä unikaan
steariinia kynttilä valuttaa
maahan lumisen sydämen sulattaa
roskat eilispäivän tuli tuhoaa

on patterit lopussa ja janottaa
sitä väsynyttä tyhjäntoimittajaa
joka päivänsä kulkee ja aikansa uneksii
ja sitten illalla taas sanojansa etsii.