1. verse

Olen hiljaa kun ei löydy vaihteeks mitään sanottavaa/
mietin hajottavast onks mun taitees mitään sanomaakaan/
tavotan vaan, pari henkilöö kun siirrän jakoon kamaa/
slängään cd:itä varjossa ja mietin mikä varjostaakaan/
mun elämää, enhän mää ennätä enempää tyhjyys sisällä kasvaa/
tää mun musiikki on vahvaa mutta sisältää raskaan/
vastuun siitä, että joku oikeesti kuuntelee/
mä astun sisään, räppään, mutten pysty oikeesti puheleen/
avaan suuni, kuuluu pelkkää korinaa/
puheest on kenttä nollilla, hei enks mä tosiaan/
voi muuttaa luonnettani ja tätä herkkää fobiaa/
maailma on taistelutanner ja jos pelkää sotilas/
se käpertyy vaan omaan pelkoonsa, ojaan vellomaan/
on vaan hermona miettii kuka osaa kertoa/
mitä mun pitäs tehdä, millä poistaa tää tyhjyys/
sisälläni ei oo lämpöö siellä loistaa jään kylmyys/


kertsi:

Älä luule et oot ainoo joka on sisältä tyhjä/
armo on ja pysyy etkä voi sitä lisätä yhtään/
totuus ja väärä ei tuu ikinä pitämään yhtä/
sen takii mä niitän mitä mä kylvän/

mut enksmä tajuu, et kaikki on jo tehty/
se kaikki synti, se kaikki on jo pesty/
se kaikki tyhjyys, se kaikki on täytetty/
Hän huusi ristiltä, se kaikki on täytetty/


2. verse

En voi käsittää tätä, voin olla käsittämättä/
miten välillä räppään siitä, mitä pään sisäl vältän/
sydämen tyhjyys aiheuttaa ihmiselle pään sisäst nälkää/
ja kaiken keskellä rakastavan Jumalan ääni värähtää/
ihminen kuulee sen mutta viimiseks kuuntelee/
koska informaatiol päänsä tiiviiks herkuttelee/
mun tyhjyyden aiheuttaa yhä perisynti/
sen tyhjyyden ainoostaan Jeesuksen pyhä veri pyyhkii/
ei oo mitään muuta tietä eikä semisyntii/
eikä selityksii, matkan päässä on kaks eri kylttii/
suuntana ei oo tyhjyys eikä reinkarnaatio/
päämäärää ei määrää uskonto eikä revalvaatio/
heivaa naamios, menemään, ei kai paavi oo kenenkään/
tuomari se vaatis jo enemmän, tarvisko selventää/
palkinto edessäs lahjana eikä ansioo kenenkään/
se elää, joka tyhjyyden valmis on menettään/


3. verse

Ole hiljaa, jos et löydä vaihteeks mitään sanottavaa/
Herra tietää mitä janoat taas kiitä ja ota vaan/
vastaan se, Herra puhdistaa sydämet saastaset/
pimeyden keskellä huomaat valon määrän kasvaneen/
Hän haluaa täyttää sun tarpees mitä siis ootat/
ulkokuores vaan hajoo kun tarpeeks sitä kiillotat/
pulloon huolet taas vajoo mut katsees pidät piilossa/
tulkoon puolestaan valo kun anteeks sinäkin pojan/
kautta oot saanu, rahaa ois mut auttaako paalu/
fyffee palaa mut pian ruumis hautaan jo maatuu/
monet ideat tyhjää täynnä niinku hehkulamppu ja/
hehkuu anturat, tyhjyyttä monet hehkuttaa musal/
tyhjyys on läsnä ku heräät pehkuist aamulla/
ja tyhjyys luvallas poistuu kun Herra saa muuttaa/
vakuutan takuulla kaduttaa jos on mieli tervas laahustaa/
koitan paljon saavuttaa mut saan sen verran vaan tuskaa/