Hän kulki koko yön pelko sisällään.
Ei silti kaivannut ystävää.
Päätteeksi pitkän yön laski tyynyyn viimein pään.
Valvoo nukkuessaan yhä ikävää.

Kaunis kerran oli maa. Se vaikea on unohtaa.
Ehkä vielä joskus päivä paistaa saa.
Unelmansa katoaa. Ei niitä ehkä ollutkaan.
Ei jaksa enää parantaa maailmaa.

KERTOSÄE
Unestaan pakopaikan tekee valveillaan.
Yön päättyessä sulkee silmät uudestaan.
Viisaimmat sanat kertoo vielä itselleen.
Ei pysty niitä yksin kuulemaan.

Ilta kohta saapuu taas. Ei tiedä minne askeltaa.
Kunhan pakoon vain pääsee varjojaan.
Johtaa kauemmas vain tie. Menneisyyden hautaan vie.
Ei pelkää enää kuolemaa.