Elämässä löysin monta murheen apilaa
Keräilin mä niitä yhtenään
Vain alavilla mailla halla öistä kaihoa
jääkukkasiksi meidät muuttivat
rakkausko harhaa joka meidät yhdistää?
tunne yhteiseksi jäädä saa
kaunein kukka meidän kuuran peittämä näin on
kohta aurinko kai meidät eloon saa
jääkukkia
Niin hauraita
Iltarusko jälleen koittaa, hallan sanelee
Kevätyö se hiljaa palailee
oksistonsa heiveröiset yössä palelee
Kaipuu menneiseen ei voita tulevaa
Saanhan kanssas tanssahdella öiseen kuutamoon
tuntea näin suuren rakkauden
kuura jälleen poistua saa tieltä auringon
enkelparvensa vie pilvet mukanaan
jääkukkia
Niin hauraita