Näetkö elämän kuihtuneen?/Taivaan lunta itkeneen?
Myrskypilviin hukkuneen?/Auringon iäksi sammuneen?

Ihminen on vainaa hiljaa lailla järvien/Jäisten tuntureiden tämän öisen lakeuden
Sarvipää on imettänyt mettä rinnoistaan/Ruokkinut hiljaa kasvavaa, kauneutta, kuolemaa

Kuuletko yössä ääntäkään/Valo hiipuu, häviää
Kosket yön hämärää/Siellä ikuisuus vierähtää

Sorkat ovat painuneet paksuun kinokseen/Kuin ei yö elämää muuta oisi saanut osakseen
Vuohi talven sydämessä raahannut mukanaan/Ihmisvihaa, haureutta, tukahdetun tuntoja

Ei sammaleiltaan muista hautakivet kuluneet/Nimeä elämästä vaienneen
Ei kanna pohjantuuli löyhkää ihmisen/Lampaan tai sokean paimenen

Uusi istuin nousee päälle luurovion/Päälle puun palaneen, kirkon raunion
Tämä yö on tie häväistyksen täyttyneen/Se tie on yksin minun ja se tie vie tyhjyyteen

MINÄ OLEN SAATANA TÄMÄN MAAILMAN HERRA!!!