Moi mä tässä kuinka vaa ois mulla menny,
muutu ei tulevaisuudes mikä edes o mennyt.
Tehny paljon nyt vaa minä ja tää laulu,
enää kämpän koristeist on vaa jälellä kauhu.
Ulos mitattu ei vaa mittani riittäny,
eriosatekijöistä kovasti oon kiittäny.
Niittäny tätä henkist hyvää oloa,
voi polosta kaukana kaukana kotoa.

Rokottaa unestani tunnin jos toise,
esiinnyn ihmisen mut elän mä loisen.
Imen sut kuivii imen sust kaiken poies,
ja jatkan ja vaihdan sut vaa toisee.
Miehen tarina tai no mies ja mies,
en kasvanu koskaa silt samalta tielt.
Kasvoin ilman kasvoi vain naamareita,
ja tilanteen mukaa vaihdan ku haalareita.

Pala mun historiaa vihkoni auki,
tää leviää mussa ku epidemia tauti.
Pala mun historiaa kuuntele nytte,
viimenen kerta ku lasken syntini yhtee.
--
kykene en enää paloja kasaamaa yhtee.

Oon petturi viallinen sekarotu,
vaik löytyy nimi ja kortistaki se sotu.
Ei auta enää tuules korttilinna sortu,
todellinen minä paljastu ja se touhu.
Oikea touhu tonttu elämä kamaral,
omaa en sympatiaa en usko karmaakaa.
Oo tarkkana kai taho sanoo jotain,
itseasiassa tää koskekoon jokaist.

Skeptisyys pidä se ja ne kommentit,
tiiän ilman sanomista siks lopetin.
Mikä mä oon vastaamaa ku itestäni,
mut en kykene yksin ku se itsestääki.
Tomerana itsestää ei selvitä mitää,
se muista mistä parasiitti pitää.
Tongi mut auki opiskele se pahasta,
mut muista en enää ehkä koskaa rakasta.

Kertsi 2x:

Tallasin poljin tapoin koitin,
anteeks anteeks sitä mä toistin.
Parasiitti oon likainen loine,
siks vissii sain vikana toiveen.
Poljin tallasin koitin tapoin,
en oo pahoillani nauroin ku katoin.
Likainen loine oon parasiitti,
en toivet saanu en päässy paratiisii.