Hei kaikki. En ole itse kovin uskonnollinen
ihminen ainakaan perinteisessä mielessä, mutta
huomasin tuossa eräänä päivänä, että riparilaulut
ovat jotenkin niin.. ei-arkisia. Niissä ei oikein
välity todellisuus sellaisena, kuin se oikeasti on.
Todellisuus sellaisena, jossa me oikeasti tarvitsemme
apua, neuvoja ja rakkautta. Näiden mietintöjen
pohjalta syntyi tämä tällainen Minun riparilauluni.

F G C
Ja Jesse tietää mistä saa halpaa tonnikalaa
Ja Jesse aterian jälkeen auttaa minua tiskaamisessa
ja Jesse tietää miten ohittaa taksijonossa

Am F G C
Oi Jesse. En tiedä teistä, mutta Jesse on ystäväni.