Laelle tunturin kiipeää jälleen.
Katsoo kaukaisuutta, etsii silmillään.
Toiveen ylös suuntaa, että vielä vois
valon kajon nähdä hän.
Ei valo näy tänäänkään. Alas kapuaa viimein hän.
Huomenna jälleen uudestaan ylös kiipeää, tähyää.

KERTOSÄE
Ei kerro hän mitä toivoo.
Ei tahdo koskaan paljastaa.
Hän aina silti toivoo,
että valo pelastaa.

Erää kauniin päivän jälkeen hän havahtuu.
Mikä oli tuike kaukaa tuo.
Valo lähestyy, kiertää tunturin.
Tuo viimein hymyn uurteisiin kasvoihin.
Viimein saa levätä. Ei odota enempää.
Sulkee silmät, painuu pää.
Murheet peittää ikijää.

KERTOSÄE
Ei kerro hän mitä toivoo.
Ei tahdo koskaan paljastaa.
Hän aina silti toivoo,
että valo pelastaa.
Jälkeen ikuisuuksien, vuosituhanten,
kun pohjatuuli puhaltaa,
halla laulaa lauluaan,
yö kuiskaa valon tarinaa.