mä näen pienen pojan kysyn siltä/
minkä takii ystäviltä/
saanut samaa kuritusta/
vuodest toisee puli kuskaa/
sitä samaa taakkaa, ei mua enää huvitakkaan/
kattoo nuorii jotka kaupungilla vanhuksia jurris hakkaa/
armeijassa komentoa, katson sudenkorentoja/
unohdan nyt kaiken, politikot taruolentoja/
seilaan edes takaisin vain kylmänä kuin pakastin/
kun monen lapsen sisällä jo pieneen musta sapatti/
kun nuori uho kinaa, vihaa heti vanhempiaan/
avohoitoon laittamalla on tapauksen sulkevinaan/
mut ketä ne luulee huijaavansa verisel tapetilla/
taas jouduttiin todistamaan Keravan tragedialla/
oon surullinen, vastaan siihen miksi/
tät suomen hallitusta johtanu pitemmän aikaa Hiiren Mikki/
ja jos se on todellista, mä en kato teidän tekoi hyväl/
teidän syvät osanottonne, aitoi kuin tekosydän/


katso sinne verhon taakse/
uudet verhot verhoilkaamme/
kaikki mihin uskoin/


jengi kinaa, remmit hihas, tulevaisuuteen on uskovinaan/
nykyisen narkit ne ennen kukkoilivat/
se on pelkkä fakta, voit olla vaik uskomatta/
ykskää ihminen ei voi olla Eevan omenaa puraisematta/
harkitut teot, mitä ne on, itsestään kiinni se on/
mä en helposta taivu niin kuin se Hemanin Skeletor/
mut välil hävettää, myöntää se et oon paska läpeensä/
kun paskapuhe kiertää sutkin parin metrin säteellä/
en mä kadu mitään, kun ei oo tarpeen/
oon valkonen ja kalpee, Alkost tarpeet, aivot raukee/
neuloist tautei, ehkä sun elämää, mä en oo valinnu niin/
kun mun ei tarvi tunkee mitään paskaa mun ranteisiin/
mä haluun kiittää niitä, suunnilleen ihmistä viittä/
ilman viikonlopun fiilistä sitä, mun piiris ei mitään/
ja vaikka kuulostaiski kuinka hullulta/
mä olin itsevarma silloin, kun otin sen huikan pullosta/


katso sinne verhon taakse/
uudet verhot verhoilkaamme/
kaikki mihin uskoin/


turha jätkä, no mulle aivan sama/
sua päin naamaa emmä tulis edes aivastamaan/
yhtään syytä emmä näe tääl, kun mua hävettää/
että nään sun naamas edes metrin verran lähempää/
ei hommat ole niin kuin aina luulet/
sun luulos suuret, pahemmat kuin pienten lasten isot katkeruudet/
aina samalla kaavalla mennään, ajatuksista ei selvää/
roolien takii me aina pohjalla ihmetellään/
ei siinä mitään, jos oot varautunu sä pitkin ikää/
enhän mäkää silloin turhan takii täällä itkisikään/
mä en ole nähnyt vielä suuria, valtion sensuuria/
KELA:n toimistos käyttää peruukkia/
mut hälläväliä, se ei tänään häviä/
en tiedä susta, mut poliisit on ainakin mun ystäviä/
ja aika sama, nykyaika niin huvittava/
mä muistan mun lapsuutta enää niist valokuvista vaan/


katso sinne verhon taakse/
uudet verhot verhoilkaamme/
kaikki mihin uskoin/