Jani Koskinen: 4. Eivät ketutkaan varoita


Nyt on päivä siitä kun synnyttiin
ja päivä siihen että opin niin:
pistää elämänsä kaaokseen
on kuin sais liian suuren annoksen
ja tässä ravintolassa käy vain käteinen
mutta mistäs ovella jo tiedät sen
sun pitäs olla kovin älykäs
etkä silti välttämättä ymmärtäs

mulla on ikävä sinua
voi etpä arvaa kuinka riemastuisin
jos vastaani kävelisit Helsingin kaduilla
sattumoisin ja tuoreeltaan
voisin syliini sulkea sinut ja lujaan
eihän ketutkaan varoita
kun ne päänsä työntävät esiin
vastarannan pensaasta;
ikävä sinua

mul on aikaa nyt kun olet muualla
lukee lehdet ja mainokset huolella
niistä paljon ei kerrottavaa jää
kun jätetään pois kaikki pudonneet päät
enkä mainostani julki saa
jos en tahdo tappaa tai painostaa
kumma juttu miten ihminen
on taas ihmisen pahin vihollinen

mulla on ikävä sinua
voi etpä arvaa kuinka riemastuisin
jos vastaani kävelisit Helsingin kaduilla
sattumoisin ja tuoreeltaan
voisin syliini sulkea sinut ja lujaan
eihän ketutkaan varoita
kun ne päänsä työntävät esiin
vastarannan pensaasta;
ikävä sinua

onko lehtes jo pudonneet
vai miksi noin vain vapiset
ja saanko minä sut pelastaa
jos juures maahan vajoaa

mulla on ikävä sinua
voi etpä arvaa kuinka riemastuisin
jos vastaani kävelisit Helsingin kaduilla
sattumoisin ja tuoreeltaan
voisin syliini sulkea sinut ja lujaan
eihän ketutkaan varoita
kun ne päänsä työntävät esiin
paratiisin pensaasta;
ikävä sinua.