TAIVAAN TUNNEN PILVISTÄ

Viiltää
veitsi terävin syvälle.

Huutaa
haavat polttavat, punaiset.

Vuotaa
tyhjiin ihminen.

Tuskaa
tuottaa tappio pieninkin.

CH:
Taivaan tunnen pilvistä,
maan haistan sieraimissa,
tuuli puhuu kasvoihin.

Vesi virtaa koskena
ja näen sen peittävän
mustan asvaltin.


Tylsyy
terä viimeinkin!

Taittuu
miekka rohkean soturin.

Hukkuu
hiekkaan kadonnut, uupunut.

Voittaa
tahto voimakkain.

CH


Sanat ©Kari Kantola 1987