san. Hinkkanen

outo palo silmissäsi
sanoit saaneesi jo kylliksi
et voi sietää, kun et tiedä
liian suuri kysymys: miksi?

tahdot tietää totuudesta
sinä valheistani riippuvainen
"kyllä ymmärrän jos kerrot"
ymmärrät siis - minä vain en

näyttäisinkö oudot huoneet
kaikki nämä harharetket
kotiin eivät nekään tuoneet
valheonnen hauraat hetket

pyydät: "ala alusta"
sitä ei ole tarjota
silmät sulje
kuvitellen sinne kulje
massan liike lakeineen
minne meitä vie
polku sattumusten
mihin johtaa

(harhaa)
joka sana on askel
polku päättyy pimeään
joistain asioista
voi vain vaieta

(harhaa)
alkuperä peitettynä
maailmaansa heitettyjä
orvot tähtilapset
vailla kruunua

oomme yksin lavalla
maailmankaikkeus mestaajana
aika synnyn aika kuolla
aika meillä molemmilla

heikko kaksoissidos vain
rakkautemme vailla pohjaa
lämpö laskee, kaikki haihtuu
sama laki meitä ohjaa

(harhaa)...

oomme yksin lavalla
maailmankaikkeus mestaajana
aika synnyn aika kuolla
aika meillä molemmilla