Aamuvarhain, ennen sarastusta. Hän herää, lattialta kalsarit kerää.
Hyppää fillarin selkään, duunipaikan ovesta sisään.
Vetää haalarit niskaan, kellokortin leimaa niin kuin pitää.

Elämä on todella halpaa, valuutta lompakossa polttelee.
Rahalla saa ja tuo se valtaa.
Köyhät kyykyssä kyyristelee.

Virheeseen, sorruin virheeseen.
Allekirjoitin mä paperin.
Ja kotona sen vasta lukasin.
Tarkemmin kun perehdyin mä sopimukseen.
Tajusin että sorruin virheeseen.

Raha ihmisen arvon määrää.
Sitä ei voi muuttaa vaikka kuinka koittaa säätää.
Monel meistä ei oo muuta päämäärää,
kun rahaa, rahaa, lisää vielä rahaa.

Hän myöhästy ei koskaan. Sairauspoissaoloja nolla.
Minimipalkalla on kohtalonsa orjana olla.
Tilipäivän aattona hän palkkanauhan avaa.
Narun kaulaan laittaa, tilillä on rutkasti rahaa.

Elämä on todella halpaa, valuutta lompakossa polttelee.
Rahalla saa ja tuo se valtaa.
Köyhät kyykyssä kyyristelee.

Virheeseen, sorruin virheeseen.
Allekirjoitin mä paperin.
Ja kotona sen vasta lukasin.
Tarkemmin kun perehdyin mä sopimukseen.
Tajusin että sorruin virheeseen.

Raha ihmisen arvon määrää.
Sitä ei voi muuttaa vaikka kuinka koittaa säätää.
Monel meistä ei oo muuta päämäärää,
kun rahaa, rahaa, lisää vielä rahaa.