Tervaleijona: Eksyneet



Tiesin hetkemme tulleen paetessani unista joista
löysit lääkkeen tuskaasi vastaan
Vaikka muuttua tahdoin, en silti pystynyt siihen
katumuksen ääni korvissa hakkaa

Kunpa voisit meidät unohtaa

Kyyneleet eksyneet eivät olleet ajan virtaan
kasvoilta lukea sain sanat vielä kerran
Murtumaan minut saa tuo katsees lumoava
Pyydä et enää tarttumaan mua hetkeen menneeseen

Vielä tahtoisit jatkaa sitä matkaa kanssani hetken
vaikka luoksesi jäädä voisi en koskaan
Mitä tahtoisit vielä kaiken tämän kaaoksen jälkeen?
Oman itseni luonne tappoi sen tunteen

Minne hukkui rakkaus ihmisen?

Kyyneleet eksyneet eivät olleet ajan virtaan
kasvoilta lukea sain sanat vielä kerran
Murtumaan minut saa tuo katsees lumoava
Pyydä et enää tarttumaan mua tähän
kerran jo unohdettuun

Kyyneleet eksyneet eivät olleet ajan virtaan
kasvoilta lukea sain sanat vielä kerran
Murtumaan minut saa tuo katsees lumoava
Pyydä et enää tarttumaan mua hetkeen tähän
jota en vain osaa unohtaa