1. verse
Kuka näyttäis kasvojaan peilille?
Ajasta syntyny mies tuhoo eilisen.
Sama aurinko siniseen planeettaan.
Värisokee nainen otti neilikan aseesta.
Noni kättele varjoos Rouzie.
Käännä ympäri kolikot. Mitä ne hourii?
Raha puhuu, en todellakaan ymmärrä sanomaa,
mut sen ääni tulee tyhjästä talosta.
Tää ois vähän erilainen avaruus;
ku eloveenademonit peilikuvaan rakastuu.
Ne putoo pilvilinnoista tulitikkutaloon, (mis)
puolet hajoo, puolet luottaa sumuvaloon.
Siitä ohivirraten ajatusraameihi,
-satamat on kyllästyny haaveisiin.
Mikä liikutus, taikurit vapisee,
mut peili katos, emmä luottanu ees varikseen.

Huukki
Pyhä lehmä ojassa sodassa ja rauhassa.
Liian monta porrast, liian vähä kanttii.
Mä tarviin sun vastavoimaa, repeen saumasta.
Ainoot ylioppineet ambulanssiin.

2. verse
Sana pandoran laatikkoon.
Unihiekka tekee tajunnast aavikkoo.
Sit hiekasta muovataan lasia,
lasista pullo - sen sisälle tarina.
Onks tuhka synnyttäny elämää?
Se siivetön feeniks on maapallo selässään.
Miks rakentaa unelma muottiin, *yop*
hymykuoppiin tai sähkötuoliin? *bzz*
"Tää on Babylon selkeesti".
Paperitehtaan viimenen arkkienkeli
sanoo miten portaat ei nosta ketään.
-mä en taida puhuu koskaan enää.
Tääl puheet on ympäripyöreitä,
kärpästen herra ulosmittaa hyönteistä.
Mä voin sinetin valaa tohon portille,
mut viimeset pasuunat on kuuroille korville

Huukki