1. verse
...eli ajatuskuplat on punasii.
Yks pimeenä, meit on täällä tuhansii.
Edes kultanen koukku ei shokeeraa, (siks)
-maailma on hengityskoneessa.
Sit sateenkaari patarouvan mykistää,
zori emmä osaa tulkata hyminää.
Mä synnyin vedessä kuolemanselliin
ja täällä unihiekka on haudannu helmii.
Toi on lokki se veljes vie, (mut)
sä oot kultanen niinku mun keskitie.
Satukirjaa monni piti levällään,
avaan sunki silmät, jos oikeudet evätään.
Aina sympatisoin maaliskuun lapsia.
Sääli miten kyyneleet muistuttaa sangriaa.
Täällä toiset pitää vapautta kalliina.
Ihminen on kesken, eikä siitä tuu valmista.

Huukki
"Vedet puhuu!" Todellisuus horjuu.
si-si si - si sinimorfus.
Aina toisinaan haluisin mereen,
mutten haluu nähä vielkää, miten taivas repee.
"Vedet puhuu!" Todellisuus horjuu.
si-si si - si sinimorfus.
Aina toisinaan puhusin sulle,
mutten pystyis puhuu, ku jopa seinät kuulee.

2. verse
...eli monnit ei sieghailaa.
Ollaan sivullisen virassa ne viisaimmat.
Samalla viivalla ku siiamilaisnarkkarit,
mäki voitan varmasti! -vähintään karmani.
Punasella liekillä toiveet palaa.
Vika tikki ois rakastuu kultakalaan,
mut tuhkasta vois timantin puristaa.
Paperinuket peilaa itteään lusikkaan.
Noi ihmiset on toisilleen sokeita.
Oon tunteiden kiintopiste eläinkokeissa.
Sanoja koreita, mut vajoo painavimmat;
siks viisaat on useimmiten hiljaa.
Sydänten symbioosista ikuinen karuselli;
saman syklin kiertäjät on veljii.
Voisin uida vapauteen koska vaan.
"Herää mies sä oot oikeesti pohjalla!"