Ulkona sataa taas rikkihappoa.
Tuo kaikki on jo nähty.
Vedä verhot ikkunan eteen.
Sisällä on asioita,
joita ei muille paljasteta.

Kun huoneiston verhot kahisevat, syntyy epäily, joka säilyy iäti syvällä piilossa kielen takana.

Vaikka silmiäni poltat,
mieluiten katseeni sinuun kiinnitän.
Sinuun, jonka olen jo
tuhat kertaa läpikäynyt,
enkä otetta ole silti saanut.

Jos eväänsä on jo syönyt viimeisenä keinona,
saattaa tuho verhon takana vaania yllättävän lähellä.

Kun astuu alas parvekkeelta, sitä alkaa ajatella, että
ehkäpä tässä voisi tehdä jotain toisin, jotain muutakin...
tehdä muutakin, tehdä toisin.

Jos verhoa uskaltaa taas hiukan raottaa
vaivatta voi huomata, että
valtava hai akvaarion lasin takaa tuijottaa
ja se meidät vielä nappaa.

Siis sukella, josko saatat, painu syvälle.
Ole vaiti äläkä hengitä, niin voit selvitä.

Kun astuu alas parvekkeelta, sitä alkaa ajatella, että
ehkäpä tässä, voisi tehdä jotain toisin, jotain muutakin...

tehdä muutakin, tehdä toisin, ehkä luoda kaiken uusiksi