DTR - En Tarvitse Ketään


Kertsi

En ole koskaan tarvinnu ketää, enkä tarvitse suakaan enää,
mitä järkee on tulla ja pettää, kääntää selkänsä ottaa ja mennä
En ole koskaan tarvinnu ketää, enkä tarvitse suakaan enää,
en enää tahdo olla pelinappula, pelissä jossa voi joka kerta menettää

Verse1

ku olin pieni mun faijani huusi, etten pärjää täs maailmas ellen pidä suut kii,
en uskonu enää mun faijaan tai mutsiin, en tarvitse niitä tai ainaki luulin,
enkä ottanu opikseni virheist, pidin mun pääni enkä muuttunu mielelt,
ei kukaan saa mua väistymään millään ilveel, lupasin pitää siitä huolen vaiks kirveel

ala-asteen penkil rehtorin puheilla, kutsus mut sinne vaikkei ollu mitä jutella,
ja saatiin luokkakaverin kaa opet itkemään, ku muistelen niit nykyään saan olon kitkerän,
ja ollaan pahoillamme kaikest joo, mitä aiheutettiin joskus oli aiheetont,
mutta vaikka pahoittelu olis tarpeetont, ni mulla kieltämättä vielä vähän vaikeet on,

Kertsi

En ole koskaan tarvinnu ketää, enkä tarvitse suakaan enää,
mitä järkee on tulla ja pettää, kääntää selkänsä ottaa ja mennä
En ole koskaan tarvinnu ketää, enkä tarvitse suakaan enää,
en enää tahdo pyytää apua, ku tiedän et avun huutoja ei kuule ketää

Verse2

joskus musta tuntuu ettei jaksa enää, vois kietoo narun kaulaa ja lähtee menemään,
mut sitten tulee mieleen kaiken tän merkitys, mut miks pelata ku kortit on merkityt,
ja pelinappulat on viety käsistä, eikä voi suojautuu ku hetki on käsillä,
ja ainut tunne minkä tunnen on kuolema, ja joka sekuntti vaan valmiina tuonelaan,

ja ulkona vaan kylmyys lisääntyy, muttei uskalla menneisyyden suuntaan käänyy,
pienestä asti väsymystä nähty mut aina jaksanu ei kannata hätääntyy,
vaiks joskus vastoinkäymiset tuntuu vaikeelta, ni ulos elämästä aina voi astella,
kunhan muistatte välttää paineita, enhän mäkään aijo välttyy näilt katseilta

Kertsi

En ole koskaan tarvinnu ketää, enkä tarvitse suakaan enää,
mitä järkee on tulla ja pettää, kääntää selkänsä ottaa ja mennä
En ole koskaan tarvinnu ketää, enkä tarvitse suakaan enää,
mutten koskaan tuu periksi antaa, vaiks joskus maailma saattaa selättää

Verse3

vihdoinkin poika herää mut miks suunnitella elämä jossei oikeesti tahdo elää
ja joskus luulin löytäneeni onnen, mut tilalle saapuu aika useesti se toinen,
kaikki se masennus peittää sen elämän mitä sain joskus elää mut en saakkaan enää,
se alkaa vituttaa, se alkaa kaduttaa, ja loppupeleissä saattaa myöskin satuttaa,

siks en oo koskaan välittäny valheist, välittäny katseist, tai muutenkaa kaikest,
mikä on koittanu dissata mun musaa, tai mitää mikä on tärkeet ja voi tuottaa tuskaa,
oon vaan koittanu pitää sen sisällää, voittanu aikaa, ja panostaa tähä,
en tahdo luovuttaa, eikä oo tarkotuskaan, hyppää sekaan, voin ottaa sut vastaan,

Kertsi x2

En ole koskaan tarvinnu ketää, enkä tarvitse suakaan enää,
mitä järkee on tulla ja pettää, kääntää selkänsä ottaa ja mennä
En ole koskaan tarvinnu ketää, enkä tarvitse suakaan enää,
koska nykyään voin pärjätä omillani, ja ennen poika nukku ja nyt jälleen herää