Kaupunkiin tuli krematorio
Itäpuolelle ihmispolttamo
Piipusta tuprusi ka(l)man katkua
Mies ei tienannut satkun satkua
Isossa talossa ruumiit hiiltyy
Raivo Jaakon päässä siirtyy
Etsimään syyllistä tähän nälkään
Anna rotalle rajusti selkään

Hei, haudankaivaja

Papin perkeleen hymy on viekasta
Haluaako saada Isän kädestä
Kanttorin paska soittaa ja tienaa
Jaakko itkee, ryyppää ja rienaa
Kuka on vastuussa pahasta olosta
Epäilykset ovat kanttorissa
Nyt sen tapan, lapioni nostan
Perheeni puolesta kaiken kostan

Hei, haudankaivaja

Jaakko se varmisti viimeisen duunin
Kanttorin hakkasi taivaan tuuliin
Pieksi ja murjoi, raadolle nauroi
Kaivoi kuopan, syvän ja synkän

Kunnes tajusi kömmähdyksen
Virheen peruuttamattoman
Syy oli sittenkin suntion
Kalpean, ahneen pikkorosvon

Hei, haudankaivaja

Ammattisi on vainaja