Leskirouva laskee kukkansa hautakummulle
sen silmät kostuu kyynelistä kumpikin
eikä tiedä lausuako runo, rukous vaiko loitsu
sanoako hyvästi vai näkemiin

se mies oli kuollut jo eläessään:
kun ystävät kysyi puuttuvasta hymystään,
se sanoi että ilo on vain korviketta onnen
ja siksi hän on mieluummin surullinen

leskirouvan kädet täyttää outo vapina
kun hän päästää irti kukkasista, huomaa niin:
käsi jossa jotain on, se tietää hyvän kohtalon
se ei kysy: hyvästi vai näkemiin

ja käsi jossa jotain on, se kertoo kyllä kohtalon
se kertoo kuinka kukat rakastaa
maata josta poimittiin ja maata johon joutuu niin
loppuiäksensä kitumaan

tuo rouva muistaa nuoruutensa tarkemmin
kuin muistaa nämä nuoret nykyisin
eilispäivän suudelmat ja eilispäivän tarinat
sanottiinko hyvästi vai näkemiin

se mies oli hiljaa jo syntyessään
kun äiti kysyi isältänsä nimestään
se sanoi että "tehdään siitä Onni taikka Toivo
se ettei elämässään tyytyis vähempään"

leskirouva näkee kuinka lintu nappaa madon
ja syöksyy sitten toisiin korkeuksiin
se kysyy onko elämä vain korjaamista sadon
ja mikä siinä korjaa mitäkin

mutta käsi jossa käsi on, se kertoo kyllä kohtalon
se kertoo kuinka linnut rakastaa
taivasta jolla niin ne lentää vaikka tiedätkin
on sulka liian kevyt putoomaan

sanottiinko hyvästi vai näkemiin?