Sarkastinen: Paikallinen Kulttuuri


Filosofin alku tuijottaa kylpyammeessa siemennestettään/
miettii miksi meidät on luotu kestämään/
uskovaisii lapsii rahan perässä/
kansakunta luovuttamassa jo ensimmäises erässä/

ylihuomisen uutiset ennalta näkee/
käyttämällä järkee ja ottaa silmänsä kätee/
lähiön asukas tahtoo kukkuloille/
arkeologi pyramideihi, erakko hukkuu soille/

ei jälkipolvien mielipidettä kysellä, tehää mikä parasta/
kasvaa vahva naisten suosikki arasta/
oppii avoimuutta ymmärtämäl toisii/
ei enää morkkiksii, ei enää koviksii/

tyhmä tokas, ei me tarvita poliisii/
myyn tavarat ja asennan turvalukot kotiini/
nään taivaalla vihasen Vishnun salamoita/
meistä jokainen kohta kai paranoia/

vanhan kansan ihmisen aatteet horjuu/
uudet asiat mielessänsä torjuu/
ei rauhaa rakastavii, mietin manalaani/
ja pakkaan mun kamat kassiin/

duunari töiden jälkeen iloisesti humaltuu/
pullosta menneisyys ja tulevaisuus kuvastuu/
fiksun pää on jatkossakin muistava/
typerii ihmisii on helpompi huijata/

yrittäjää pieni maamme rohkaisee/
myöhemmin konkurssissa olevaa potkaisee/
riittää pelloilla ja metsissä ruokaa/
piikkilanka aidan takaa kulkuri huokaa/

eletään, mut ei anneta toisten tienaa enempää/
vaa hyväntahtonen omantunnon keventää/
suurin tunne, älä sulje sisään sitä/
porttiteoria, rakasta toisia minän lisäks/

ei voi tietää jos ei kauaa vietä erossa/
vieraan ja paikallisen kulttuurin eroja/