Sodat väkivallat,kaikki ne tuskaset hanat/
Avaavat silmät maailman ja ne tuskaset sanat/
Löytävät vihdoin tänne missä vain metsät kuiskaa/
Mut niitäkään ei kauaa olemas oo se pitää muistaa/
Mediaa pitää opettaa meitä nuorii ymmärtää/
Niille kertoo et ymmällää olo näyttää tyhmältä/
Ei helposta tiedossa eikä mitään mikä parantaa/
Ihmiset luulee et luonnonvarat vois kaikki varastaa/
Turrutetaan kaikki mielet yhteen ja samaan/
Ei hauskapitoo missään,kaikki o haudanvakavaa/
Kadul vaa nistei,huorii hullui pummeja/
Miten must tuntuu ettei mua taaskaan tääl kuunnella/
Johtajat johtaa,harharetki vol yksi/
Ja sitte nuorten laiskuutta väitetään vielä syyksi/
En yksin elä tääl,aion viel pitkään jatkaa/
Ne jotka täs jää rannalle,toivon hyvää matkaa/

Liikaa surullist tähän maailmaan mahtuu/
Liikaa surullist täs maailmas tapahtuu/
Onneks mulla sentäs elämä kunnossa/
Elän tätä elämää en elä huonos asunnossa/

Kodittomat kadulla ja rikolliset turvas sisällä/
Olotila synkkä sisältä ja haaveileva ikävä/
On rahan tuoksu sulone,likane sekä kostea/
Menestys, sana jota saa kuulla mutta ei koskea/
Oonko toisen luokan ihminen kun en oo poliitikko/
Kun astuu sisään eduskuntaan pitää aivot rikkoo/
En vauhko ketään kapinaan,mutta mä tahdon muutosta/
Lisää massii niille ,jotka kärsii puutosta/
Näin jokapuolel huudetaan,muttei kukaan kuuntele/
Yritän parhaani että joskus näin mä tuun tekee/
Mut en pysty ymmärtää,en voi käsittää/
Miten joku tuhoomalla pystyy kaiken hävittää/
Oon vain pieni pelinappula,suuren suurel laudalla/
Kaikki vastalauseet voin jo mielessäni haudata/
On niin paljon tekemistä, vähän aikaa jäljellä/
Ja mitä tullaan tekemään ei sitä meidän tarvi hävetä/

Natasha viipurin lapsia,katujen kasvatti/
Ei mutsii eikä faijjaa,loput varmaan arvaatki/
Koko elämänsä, eläny synkässä orpokodissa/
Ja mitä se tääl todistaa,sen että tosi monilla/
Ei oo tulevaisuutta,huumet kasvattaa pelkoo/
Mitä pienessä mieles liikkuu,ei siitä ota selkoo/
Venäjän valtio huolehtiii,siit et on ongelmii/
Ihmisill ei oo elämää,ja se kasvattaa ongelmii/
Viimein koittaa ilta,kadut hiljenee hetkeksi/
Kaikki muuttuu pikaseksi uniseksi retkeksi/
Mut en voi edes uneksii paremmast paikasta/
Kun luulen kaikki hyvin,alkaa jokin mua vaivata/
Sisimässä sula ,ulkokuori kuin marmori/
Haurasta mutta vahvaa,ne suloiset harmonit/
Kun kaikki sammuu,valot ja ihmiset myös/
Mä toivon ettei kukaan täällä ihmistä lyö/