Oon elämäni vanki eikä pako reittii löytyny.
Kai tää on mun rooli et oon maahan kiinni köyttyny/
Ei oo mitään löytyny mut onks se kiinni elämästä.
Tavataan mun unessa, siis en oo vielä heräämässä/
Pidä mut kahleissa, en oo valmis vapautuun.
Anna raituri ja mikki, mä oon valmis avautuun/
Sulje multa silmät että pallo pysyy paikallaan.
Anna mulle kartta et voin maliviivan paikantaa/
Olin kai hukassa, väitin etten oo enää.
Mut se johtu siitä ettei kukaan lähtenykään perään/
Usva saapuu hipihiljaa, tunkeutuu sun mieleesi.
Katot kaikkee väärinpäin ja luulet maailmaa pieneksi/
Vääristä sun mielesi ja väritä tabula rasa.
Tyhjä pää, ei huolia siis hakuna matata/
Tulkkaan sulle ajatuksii, säästä pieni pää.
Täytyy ite selvitä jos ei oo kiinnipitäjää/

Irti ei oo vaikee päästää
Muutkin tekee niin, miksen minä?
On aika jo jatkaa matkaa,
voimat hiipuu, jos vain jatkan näin

Voimat lopussa jaksan juuri olla
sekin jo aivan liikaa
Jalat maahan köytettynä
Tuskin pääsen edes minnekkään

Naama kiinni asfaltissa ettii jälkii reitille.
Lyödään lyötyä, mut ei lyödä leiville/
Puhutaan peilille, ken on maassa kaunehin.
Mies kaatuu seinille ja luulee kaikkee valheeksi/
Oon kai jääny kiinni painajaisen lukkohin.
Kai se alko siitä ku samaistuin puu-ukkoihin/
Rima nousi kattoon. tuu kattoon, et ylitä.
Teen mitä teen, en saa valmiiks mut yritän/
En nää mitää ja on lakana mun silmillä.
Seuraan valkokankaalla elämäni filmiä/
Portti kiinni salvalla, mua laitettiin taas halvalla.
Ovi kiinni seinässä seitsemällä saranalla/
En tunne toista puolta, eikä tunneli oo valmiina.
Tikapuut mä löysin, mut tajusin et oon saaliina/
Askelmat naarmii, niistä tulee arpi.
Mies susta on siis tullu elämäsi vanki/