Tabula rasa. Tyhjässä taulussa naamani.
Töitä piisaa miehellä, oon taivaanrannan maalari/
Kai mä etin vertaistukee sinisilmäsistä.
Ei oo käsitystä moraalista, tuskin edes mistään/
Luonto vastaan kasvatus, täyttäkää mun pää.
Ihmismieli liikkeelle ja maapallo värähtää/
Neljä seinän sisällä, pienen pieni ikkuna.
Kurkkaa maahan, mut varo sillä sä voit sinne tippua/
Raameista kahleita, kahleet kiinni mielessä.
Pehmustettu huone tekee maailmankuvaa pienemmäks/
Tapeteille painettuja ystävien kasvoja.
Pidän silmät kiinni sillä mä oon tuules tarpoja/
Pienet vihreet setelit tukkii sun korvan välii.
Elämä on peli, mut aivan liian moni hävii/
On ahtaanpaikan kammo, mut silti lukittu tauluun.
Oon neljän seinän sisällä ja nauran tekonauruu/

Ilman unta nautin yöstä pimeessä huoneessain.
Varjo laskee pitkin seinää, turha enää on etsiä elämää/
Sisältä puutunut, silmät sidottuna kuljen huoneessa.
Olen kuullut, onnen löytää silloin kun sitä vähiten odottaa/

Taputat selkää, mä lyyhistyn kasaan.
Tapeteissa kiinni, jäin paperimassan varaan/
Seinät kaatuu päälleni vai kävelenks mä seinillä.
En haluu nähdä omaa kuvaa särkyneellä peilillä/
Heitän ikkunasta pullopostin mereen.
Kaukaisuudes hahmotan yksinäisen veneen/
Seilaa mua kohti, mutta kohta puoliin kääntyy.
Pistän tajuntani kokoon, rautalanka vääntyy/
Pakkopaitaan sidoksissa etin susta vihollista.
Oot mun paras ystävä ja siks tää onki ironista/
Lasiseinästä tulikin näyteikkuna.
Kurkkaat ulos missä sataa maahan kultahippuja/
Neljä seinää on vaan silmän näköharhaa.
Meitä luullaan hulluiks ja viedään eläintarhaan/
Mä pysyn mielelläni neljän seinän välissä.
Jos on pää täynnä tyhjää, se ei häviä/