Jää (2007-2008)

Jää
meidän elämään
aikaan
ohikiitävään,
kaupunkisi rakensit
haaveesi istutit
nyt murtuu sydän kuin jää.

Tänään valinnut olet oman tiesi
silti sattuu kun perhe hajoaa
monta halukasta on seuraajaksi
vaan ei ole liekin korvaajaa.
Rannat jäätyy, toivon pellot kasvaa umpeen
lähdit kylvämään uutta hedelmää
lumeen peittyy kylät ihmismielen
lauma vaille johtajaa kun jää...

Kannat harteillasi pettymysten taakkaa
purkautuvat solmut yhden matkan pään
tunnet otteen hellittävän nilkastasi
syöksyt läpi riitteen, jään.
Niin moni seikka muistuttaa sua eilisestä
haluaisit pöydän, kaapit tyhjentää
vaihtaa toiseen paikkaan tai aikaan
vaan ei ole muiston pyyhkijää...

Luopumaan sä joudut sua tukeneista
ottaaksesi suuren oman askeleen
onko ystävyyden uhraus sen arvoista
kun tartut ainutkertaiseen.
Turhautuneen tulikukan elämässä
joskus valo avannosta pilkistää
jäähyväiset anoo lykkäystä
onko kaipuu vahvempi kuin jää?

Ikirouta jää
muistaa ystävää
milloin kevät taas lämmittää?