Asemalaiturin äänistä mieli leikkaa rytmejä
hyvästi kotikaupunki
Kuinka onkaan vaikeaa jättää taas taaksensa
jotain märkivää

On niin monta tapaa elää oikein
muistot arpikudosta

Ravintolavaunu raihnainen, tuoksu lehtien kuolleiden
maailmani värittyy kauniiksi
En osannut ennen valita, nyt en edes halua
menkööt painollaan

On niin monta tapaa elää oikein
muistot arpikudosta

Et voi tietää mihin viekään uneni mut aina aamuisin
Mitä sulle teen ei kai oikein oo
kai sekin uni arpeutuu

Tunnen sen sisällä hämähäkinseittiä
Kuvotus yhä kasvaa
En uskaltanut sanoa, sairauteni sherpana
kahlittu liikkeeseen

On niin monta tapaa elää oikein
muistot arpikudosta

Et voi tietää mihin viekään uneni mut aina aamuisin
Mitä sulle teen ei kai oikein oo
kai sekin uni arpeutuu