Minä en ole kalliomaalaus
vaikka ikää sen tavoittelen
kun tässä iässä rytmien raiskaus
on näistä lauluista jokainen

ja nämä seinät ei kestä kiipeilyä
sen on ihmiset todistaneet
ja kyllä ihmisestä itsestäänkin todisteita on
ne vaan on maahan hautautuneet

eikä uusimmistakaan rohdoista
löydy apua vaivoihin
jotka iskee kun ylittänyt oot itsesi
ja pitäis palata airoihin

siispä laivan kaappaan ja suuren niin
ettei vedet käy tielle sen
ja miehistön valmis on oltava
nousemaan maahan jokaiseen

mutta miten käy jos vastassa on
liian suuri joukko, enemmistö on verraton
eikä ne tajua mua
ei niille tuttu oo juttuni mun:
silloin rannalle yksin jään ruikuttamaan
mistä apua saan - ei hajuakaan
jos tietäisit miten käy, lähtisitkö ees
vai laskisitko maahan jo seppelees
teen minäkin niin, kuka ties
minä surullisten loppujen mies
minä surullisten loppujen mies

ne toivottavat tervetulleeksi
vaikka terveet ei tulekaan koskaan
ovat sekoittaneet minut tietenkin
siihen turhuuteen ja roskaan

ja kun totuus käy ilmi - ja se ilmi käy varmasti
minut on pakko pysäyttää
sillä liikettä jos jatkan, se liikettä on aina
enkä tahtoaan heidän voi täyttää

ne sulkevat vangiksi luolastoonsa
vaikka itse ovat vankeja myös
ruuaksi tarjoavat leipää ja vettä
ja vilteistä lämmikkeen yöks

mutta minä en huoli viimeistä lounasta
jota vangille tarjotaan
sen jos huolii, tunnustaa rikoksensa
ja se viimeinen olla saa
jos ottaa viimeisen vastaan

mutta miten käy jos vastassa on
liian suuri joukko, enemmistö on verraton
eikä ne tajua mua
ei niille tuttu oo juttuni mun:
silloin rannalle yksin jään ruikuttamaan
mistä apua saan - ei hajuakaan
jos tietäisit miten käy, lähtisitkö ees
vai laskisitko maahan jo seppelees
teen minäkin niin, kuka ties
minä surullisten loppujen mies
minä surullisten loppujen mies
minä surullisten loppujen mies
minä surullisten loppujen mies.