Hetkessä avautuu ihmeiden kirjo pohjattomana joka suuntaan
sillä kaikki aine on pyhää, kaikki henki on pyhää
ja maailman voi nähdä hiekanjyvässä
ja ikuisuutta pidellä kämmenellään
Voi muistaa valoilla pimennetyn taivaan
Teatterin, jonka tähtien kirkkaudessa ja avaruuden syvässä mustassa
heijastuu luonnon perimmäisin olemus

Kuuntele, uumenet kuiskailevat voimallisesti
Sen saattaa yhä erottaa unien ja hiljaisuuden porteilla
kaukana edistyksen kylmänä jyskyttävästä sydämestä
räiskyvien roihujen äärellä
tai vyöryvien vesimassojen mahtavassa pauhussa
Tässä se on, kuuntele
elämän koko syvyys
niin läsnä pysyäkseen salassa
Kirjava syvyys jossa ne varsinaiset kalat myhäilevät
Sytytä valo maahan joka on lähelläsi

Ostium somnium
Omnium initium