On syntymisen riemunjuhla ja tilastot nousevat
Ihmettelet minne päivät katoavat
Suurempaa ihmetystä irronneessa päässä
Lumilapiolla on käyttöä elämän myrskyissä
Kultaiset hanskat jäätyvät narulle
Paloittelun aloitus. Mistä pääsen alulle?
"Mukavaa! Mukavaa! Kuinka kiehtovaa!"
Juopuneena hän raahaa ruumista painavaa
Lapsuudesta jäi vain haavat parantumattomat
Oven takana odottavat.. odottavat
Suuntaani päättää en voi..
Olinko sittenkin sinä joka miinakentän haravoi?

Kuolema on ollut mietteissäin läsnä
Silti aina tiennyt mikä määränpäänä

Koko kansa yhtä suurta paskaa
Vainko pullo ja kirves ystäväksi tunnustaa?
Jarrut pohjaan ja aina pitkäksi
Olen alusta lähtien tiennyt sinut natsiksi
Jatkakaa, olette vain itsenne orjia
Puimurin alle he jäävät, ovat liian nuoria
Lakoon taittuu vahvakin, rahvasmies
Ehkä osuu, ehkä osuu.. Kenties?
Kuitenkaan tien päässä ei ole valoa
Istun, ripuloin housut jalassa, enkä tunne sinua
Oravannahka peittää kaljuni kimaltavan
Sitä luulisi toivon huomisesta auttavan

Kuolema on ollut mietteissäin läsnä
Silti aina tiennyt mikä määränpäänä