tänä vuonna syksy oli liian ruosteinen
paskamatto lojui maassa, sen väri oli keltainen
tähän aikaan vuodesta sä aina palaat
mun luokseni lämpimään sä talveksi halaat

katson auringossa aamuun silmäsi kun avaat
tietää voi et herättyäs ketä siitä viereltäs sä tapaat
tähän aikaan vuodesta sä aina palaat
mun luokseni lämpimään sä talveksi halaat

No, tietenkin sä rakastat mua,
koska sä saavuit taas mun luo.
Niinkuin ennenkin muiden luo...

Katso niityt on vihreet rajan tuolla puolen
sanot:'kerrotaan niin, mutten vielä kuole.'
tähän aikaan vuodesta sä aina palaat
mun luotani muiden luo sä kesäksi halaat

No, tietenkin mä rakastan sua...
et enää koskaan pääse muiden luo!
Tänä yönä mä viiltelen sua...
...viiltelen sua
...viiltelen sua
...viiltelen sua...