Kaukana täältä ajatusten takana
On hiljainen paikka karu niin kuin kuolema
Siellä viimeistä untaan nukkuu kaikki eiliseni
Maahan kaivettuna, vieretysten päivä jokainen

Eikä tuuli liiku siellä, hengitä ei kukaan muu
Minä yksin uupuneena kuljen kalmiston tuttuun sumuun

Huutaa saan eilisen päivän haudalla tietäen että se on turhaa
Enkä takaisin saa, vain kiveen kaiverretut kirjaimet on jäljellä
Ei muuta

Kukkia kannan, irti osaa päästää en
Noiden vainajien kanssa minä kilpaa kalpenen
Hauta seuraava on tyhjä, niin on myös sen jälkeinen
Kovin kauan istun äärellä sen tietyn eilisen

Kunnes joskus unohdus ja aika kulkee yli maan
Kunnes viimeinenkin kyynele on päässyt vuotamaan
Kunnes syvä kuoppa jälleen rivin päähän kaivetaan
Ja suuri lasti kaunista maan poveen lasketaan
Voin jäädän siihen taas kaipaamaan

Huutaa saan eilisen päivän haudalla tietäen että se on turhaa
Enkä takaisin saa, vain kiveen kaiverretut kirjaimet on jäljellä
Ei muuta