En osaa pyytää anteeks enkä hyvästellä, tää on mun tapani tääkin juttu käsitellä. En oo sisäistäny sitä kunnol vieläkää että oot nyt poissa kokonaan tästä elämästä. 21 vuotta sitä iloo kesti, ei nähty tarpeeks usein, sitä kadun ikuisesti. Vaunu-ikäsenä tungettiin jo sun sylii, olit lämmin ja piditkin lujasti kiinni. Kaikki kesät talvet oltiin teidän luona ja aina vaarin kanssa leikittiin pihamailla. Joulupukkiinkin uskoin pitkän aikaa, te kusetitte mua aina niin hyvin sen kanssa. Oli kaikki hyvin, lämmin perhe ympärillä, turvallinen olo eikä tietoo nykysestä. Kiitos kokemuksista teidänkin kanssa, mä muistan ikuisesti, jaan ne joskus teidän kanssa.

Mä omistan nää sanat jokaiselle ystävälle, jokaiselle menetetylle hyvälle hetkelle. Niklas Koivujuuri, muistakkin siel lepää rauhas, ettei sua viety pois meiltä turhaan ylös noinkin kauas. Tieto kohtalostas pysäytti mut hetkeks, se sai mut tunteen itteni niin pieneks, pieneks hetkeks. Mitä tästä opitaan, sen aika näyttää, nyt osaan arvostaa paremmin huonompaakin päivää. Se mikä tuntuu vakavalt ei johdu siitä, etten osaa käsitellä sitä että onki ikävä. Elän päivä kerrallaan ja koitan oppii, vaik välil joillekki asioille pitää pistää stoppi. Otan järjen ja silmäni pieneen käteeni ja niiden avulla koitan nähä paremmin eteeni. Polku on katettu, vaan kulkija puuttuu, no täs olis yks, tälläne paikalleen juuttunu.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin tääkin biisi, välil on hyvä, ottaa vaan vähän iisii.. Ajatuksia on kasattu nyt taas vähäsen ja pienen tauon jälkeen on aika tulla puskee. Lunta sataa, vois lähtee ulos joo fiilistelee, jouluki tulossa, mennää vanhoi aikoi muistelee. Tää laulu kajahtaa Itä-Helsingin yössä, mun vanhoil kotikulmilla päät moikatessa nyökkää. Ei ikinä saa unohtaa mistä on tullut, sun juures löytyy syvemmältä kun Yllytyshullut.
Poistuneet on monet ystävät ja sukulaiset, kuolema korjaa, siihe ei ikin tulla tottuu tarpeeks. Kyynisyys on maailman palkka, sitä riittää, niin kauan kun tääl tavotellaan vaa täydellisyyttä. Köyhät köyhtyy lisää, rikkaat vaa rikastuu, kapitalismin ihailuu, sen ekaks pitäs muuttuu.