olin matkalla jonnekin kauas, kauas,
ilman tietoisuutta siitä minne olin menossa
matkalla pitkällä pimeällä tielläni jonnekin kulkemassa
eksyneenä etsimässä edestäni neuvoa askelteni tueksi
yrittäen löytää jonkinlaista suuntaa
johon katseeni kääntäisin
olin ajelehtinut vailla käsitystä määränpäästäni
tahdoin murtautua vapaaksi henkilökohtaisista vankiloistani
liikkua kevyesti, vailla esteitä, ajatella, hengittää
opetella olemaan pelkäämättä ja oppia hetkeni kohtaamaan

sulje silmäsi, anna sen viedä mukanaan,
irroittaudu suojistasi
kohoa korkealle, anna sen kasvaa, vapaudu kuorestasi
kastele itsesi äärettömään virtaan
syvälle rajattoman ajattomuuden
ideat ja määritelmät haihtuvat, paljastaen rehellisen alastomuuden
menneisyys ja tulevaisuus hiipuvat, sulautuvat yhdeksi ainoaksi:
kaikki on edessäsi tässä ja nyt, mitään muuta ei ole olemassa
verhot väistyy pimeyden edestä ja päivänpaiste saapuu ihoasi koskettamaan
laskeutuu yllesi sydäntäsi sumeasta pimennosta avartamaan


tänään en tahdo tietää enempää,
tänään tahtoisin ainoastaan kokea
tänään en tahdo ymmärtää enempää,
tänään tahtoisin ainoastaan tuntea
tänään en tahdo selittää enempää,
tänään tahtoisin ainoastaan kokea
tänään en tahdo järjestää enempää,
tänään tahtoisin ainoastaan tuntea


olen harhaillut niin kovin pitkiä aikoja,
suljetuin mielin vaeltanut tunnelissa
ihmetellen onko tässä todellakin kaikki valo jolla maailma voi mua koskettaa
rämpinyt polviani myöten syvällä suossa,
kaukana kadoksissa, jotain etsien
sokeana sille että luonani on aina asunut
kaikki mitä tarvitsen
että aivan jokaisen ihmisen sydän on kylvetty täyteen onnellisuuden siemeniä
eikä tähteä pinnan alla voi pimentää maalaamalla ikkunoille mustia pilviä
kun malttaa juoksemisen lopettaa, itsellensä hetken lahjottaa
hahmottaa kuinka paljon näistä hetkistä
on jokaisella mahdollisuus rakentaa

en olis osannut kuvitella kuinka kauniita
tyhjät päivät osaavat olla toisinaan
kun aika mua viisaudellaan kuljettaa mukanaan,
vähitellen opin tätä saamaani lahjaa kunnioittamaan
luulin sen olevan haudattuna jonnekin kauas
ja lopulta löysin jotain aivan muuta kuin odotin
ja sen myötä aloin vähitellen uskoa
että kaiken pelon ja epävarmuuden alla
aivan jokaisessa elävässä asuu rakkautta