Maitoa lasissa
se jäätyy aivan
jäätyneet rannat
ne rikkovat laivan
aamuisin

pihalla hiipii
taas naapurin kissa
se retkiltään palaa
ja on kadoksissa
aamuisin

mut enhän mä pelkää sitä ainuttakaan
piikkiä ruusun joka satuttaa
ei, enhän mä pelkää vaikka itkisin
aina silloin kun kuolen aamuisin

päivästä toiseen
ja kolmanteenkin
olen jättänyt sen
mitä ikinä teenkin
aamuisin

ovesta sisään
ja ovesta ulos
olet tottunut siihen
se on sun tulos
aamuisin

mut enhän mä pelkää sitä ainuttakaan
piikkiä ruusun joka satuttaa
ei, enhän mä pelkää vaikka itkisin
aina silloin kun kuolen aamuisin

sinusta varmaan jo elävän sais
nuken jota ohjataan ja joka unohtais
entisen itsensä ja entiset – joo
sinä et puhu sinä oot sanaton
aamuisin

mut enhän mä pelkää sitä ainuttakaan
piikkiä ruusun joka satuttaa
ei, enhän mä pelkää vaikka itkisin
aina silloin kun kuolen aamuisin.