Maassa maan tavalla, ei kasva satuja
Rukous, pyytää, pelastus, kadotus saapuu luokse
Pimeys syrjäyttää naurun, siis itke ilosta
Vaiti niele kyyneleesi, sammuta janosi

Ahdistavia…

Kuningas, keisari, vapahtaja…
En kestä enempää, anelen armoa, polvistun
Kuningas, keisari, vapahtaja…
En kestä enempää, anelen armoa, polvistun
Kaatuu!

Pimeään murrun jälleen, selkä seinää vasten
Sekasorron mielenrauhaan, tahdotko kaatuvan?
Vaihdan pimeän valoisaan, siihen käänsin itseni
Haalistun kunnes humallun, suureen suruuni

Ahdistavia….

Tasainen alamäki, alkaa olla liikaa
Solmusta irti rimpuilen, katoaa hyvä ihminen
Kumartaa nöyrä kunniaa, suurempaa voimaa

Nousen, tulen takaisin, katkaisemaan pelkoni.

Ahdistavia…

Kuningas, keisari, vapahtaja…
En kestä enempää, anelen armoa, polvistun
Kuningas, keisari, vapahtaja…
En kestä enempää, anelen armoa, polvistun
Kaatuu!