säv.san.sov. Rikkalapio

Mä olin naivi niin kun luulin kaikki hyvin on.
Uskoin valheisiin joita syötit mulle alvariin.
Ylitöitä, kokouksia iltaisin, öitä hotelleissa ja milloin mitäkin.
Mut kun totuus paljastuu, mä tiedän mitä teen.
En tähän kaksioon mä jää enään homehtuun.

Turha selittää, ettei se toinen mitään merkinny.
Kaikki tai ei mitään. Uskottomuus ei kuulu mun elämään.
Ei kantsi soittaa jos sun sänkys kylmenee.
Ja pyykkivuoret sä saat kantaa äidilles.
Ja jos joskus vastaan tuut, ei mua tarvi tunnistaa,
en kädennostoo suhun meinaa tuhlata.

On elo helppoo niin, vaikka yksin tyynyyn painan pään.
En herää kyyneliin, en mieti missä yösi vietitkään.
Olen vapaa saan mennä just minne haluan.
Syön aamiaista yksin tai en, miten haluan.

Vielä koittaa päivä uus, kun onnellinen olla saan,
jää meidän juttu mielestäkin historiaan.

Vielä koittaa päivä uus, kun onnellinen olla saan,
jää meidän juttu mielestäkin historiaan.