Verse 1:

Tää on mun päivä tänää mä tääl säästämät,
sanasii sisält sielust siks päästän täh.
Kuulevii korvii vaik enemmä lähipiirii,
tarkotettu kappale kaikki nää riimit.
Raastettu tunteel kulutettu sivusii,
enemmä ku vihkos voi olla mut pirut siit.
Ilonen kerranki valmis on kappale,
noni alotetaan tarinan ykkös kappale.

Synnyin joensuus vuosiluku 87,
ku ne tält sankarilt napanuoran leikkas.
Ensimmäiset muistikuvat on mult utrasta,
hyttitie 3 ei kaukana nuokalta.

Verse 2:

Ny alkoholi ikä ja mä alkoholist pidän,
pidän siit tilasta nyt varmaa koko iän.
Röökiki paheena ylä-asteest lähtiin,
tykkään urheilee mut ei kunnol kurkota tähtiin.
Siit välist mis avataa hengitys tiet röökil,
ja tienataan omat rahat sossun köörilt.
Eli en oo oppinu elämästä paljoo,
en oo osannu ottaa mitä yritti se tarjoo.

Paljoo hyvää ollu siin mis ollu sitä pahaaki,
positiivisen yritän pysyy se on mun tapani.
Hommaa kyl riittää et saa koottuu palasii,
onneks viel löytyy vuorovaikutust rakkaisii.
Ilman mun ystävii porukoit sukulaisii,
oisin tyhjä kuori joka ei puhuttaisi.
Yhtäkää ihmistä onneks menny näinki hyvin,
tää on kaikille joil on mulle lämmin syli.