Make Vahtola: Kävelen


- Kävelen -


Alla auringon kuljen
täynnä mittani on.
Vaikka silmäni suljen
huomaan oon onneton

Kaikki rahat on menneet
omat ja toistenkin.
Vieneet niin kuin nää helteet
päältäni vaatteetkin.

Uskomatonta mut´totta tämä on
kävelen mä yksin.

Missä olet sä mietin,
tosi surkeaa.
Kyllä aina sen tiesin
sä pistät mut kulkemaan.

Ja lähtöryyppy on hellä
lämmin kuin suudelma.
Olen taas kävelyllä
ja aurinko kuljettaa.

Uskomatonta mut´totta tämä on
kävelen mä yksin taas.

Kun kesä on mennyt jälleen, taakse kaikki tää jää.
On aika tarttuu kiinni elämään.

Alla auringon kuljen
vuosi mennyt taas on.
Vaikka silmäni suljen
huomaan oon onneton.

Ei oo juurikaan rahaa
eikä muutakaan.
Kuka väittikään pahaa
voi kävellen karkoittaa.