Runotar

Sanat & sävelet : J-P.Velin

Ylle unettoman yöni käy taivas lepäämään
Levottomana havahduttaen omaan ikävään
Kaupungin valojen raskas puna taakkanaa
Se tuudittelee minua jälleen kaihollaan

(Chorus)

Runotar, enkeli miksi olet hiljaa, sadultasi niin sanaton
Alas katsot siihen kaivoon joka on ihmiskyyneliltä pohjaton
Taaksesi jätit selkäsi taa miehen kuin kuolleena elävän
Siipesi sulan, joka verestäni juopuneena kirjasi muistiin tämän ikävän


Omaan itkuun se muisto herättää, kuin ruoska se viiltää haavan mieleni seinämään
Siinä saan suudelmalta maistaa runoamme haikeaa

Se sattaa nykyhetkeen vaikeaan
Valveilla olon pelkoon, varjoon, kuolemaan
Jossa vain puolet minusta täällä vaeltaa
Hautautuen marraskuun loskaan sakeaan

(Chorus)

Runotar, enkeli miksi olet hiljaa, sadultasi niin sanaton
Alas katsot siihen kaivoon joka on ihmiskyyneliltä pohjaton
Taaksesi jätit selkäsi taa miehen kuin kuolleena elävän
Siipesi sulan, joka verestäni juopuneena kirjasi muistiin tämän ikävän


Ei enää koskaan kertaakaan saa sydän roikkua juuristaan
Ei kukaan koskaan siitä mitään saa, se runottarella kulkee taskussaan
Ajan virtaan, alitajuntaan seuraa sydän sirpaleitaan
Yhä uudelleen kysyä saan, unohdanko tekoasi milloinkaan?