betonitelkkarin vekarat
lapset kalpeat ja sekavat

verkkokellarin nurkissa
rapistelee muovipusseja

liuottimia ja kemikaaleja
luonnontuotteita ja alkoholia

videopelejä ja väkivaltaa
roolimalleja jenkeistä, slummeista

ilmaisjakelulehtien
alla iätön ihminen
parta poskissa rehottaa
betonivekarat hälle hekottaa

eivät osaa aavistaakaan
sitä samaa hekin joskus saavat
avohoitoa roskiksessa tai
taivasalla

nuori kundi aamukuudelta
tölkkikaljaa vetää vauhdilla

kroppa kehrää ja pää säkenöi
vaikka just isäpuoli äitiä löi

joku ukko ilman pikkurilliä
tarjoo sille kylmää viskiä

sekavuustila sopiva
pudottaa sydämeltä kivet sekä kannot

alla kameroiden tuhansien
elää poika synkän sininen
on hänet luotu laskemaan
alamäkeen yhä aina lujempaa

vahingossa hänet siitettiin
pimeässä yössä hänet tänne tuotiin
päättömänä haahuilemaan
sielun sokkeloissa

(San. J. Sinnemäki)