yön hiljaisina tunteina, kun mikään ei liiku eikä puhu
on vain ajatukset, jotka hiertävät, olen hiljaa kasvien kanssa

tuijotan ikkunasta ulos tummiin seiniin
hahmoja liikkuu kerrostalojen katoilla
kuvittelen olevani yksi heistä
kuvittelen olevani ilman heitä

sinä päivänä menetin tunteeni
sinä päivänä menetin itseni

sinä päivänä menetin toivoni
sinä päivänä menetin uskoni

palovammat käsissä särkee --- tiputan - ajatuksen kulhoon
lämpötilani laskee pois, käteni - suoristuu
kädessäni ruosteinen reikä, pitkän naulan – polttama
kuolen ilman hiljaisuutta, mieli aivan tyhjänä

lainaan kyyneleitä muilta, itselläni riitä ei
ei ole eikä tule, on vain hetki hiljainen
nousen pitkin pintaa, en silti yletä

sinä päivänä menetin tunteeni
sinä päivänä menetin itseni