Kuuntelen hiljaisuutta
vailla ymmärrystä
tuijotan tyhjyyttä
vailla käsitystä

Sydämeni pysähtyy
sanoistasi
Mieleni jäätyy
teoistasi

Voiko olla pahempaa, kuin rakastaa
ja sen kaiken hetkessä kadottaa
vastatuuleen taas kuljetaan
kunnes tuuli vaihtaa suuntaa

Kauniin kukan kadotin
taakseni pudotin
kaivoin itselleni kuopan
ja siihen lankesin

Kuljen tunnelia pitkin
kohti valoa
Se on niin himmeä
etten sitä koskaan tavoita

Voiko olla pahempaa, kuin rakastaa
ja sen kaiken hetkessä kadottaa
vastatuuleen taas kuljetaan
kunnes tuuli vaihtaa suuntaa