Yksinään
keskelle kylmän jään
rakkauteni
rippeitä jäälle rykimään
vielä kantaa
vielä jalat antaa ymmärtää
nouse kävele ja toivu
Sen saatanan jos joskus kiinni saan
teoistaan saa maksaa
minä lopeta en milloinkaan
ennenkuin varjosi katoaa
Vierellään
kun pitää särkijää
silittää
uneen ja unesta pois
paloiksi päätyy
omaa tyhmyyttään
järsimään
lumetta rinnasta
Sen saatanan...
Sen saatanan jos joskus kiinni saan
kiinni saan
minä lopeta en milloinkaan
varjoon jään makaamaan